Läheisriippuvuus minun elämässäni

Well well, näin se alkaa. Pitkä ja kivinen tie kohti parempaa, tasapainoisempaa ja vahvempaa elämää. Matka alkaa ensimmäisestä postauksesta blogiini. Tervetuloa kuuntelemaan tarinaani ja seuraamaan parantumistani!

Olen reilu 30-vuotias mies etelä-Suomesta ja jonkin sortin uratykki. Minulla on vaimo ja lapsia, kaunis koti ja autonräppänäkin. Olen korkeasti koulutettu ja työtehtävissäni menestynyt. Ulkoapäin kaikki näyttää oikein hienolta. Olen sosiaalinen ja avoin, aktiivinen ja toimelias. Moni saattaisi jopa kadehtia minua. Kunpa tietäisivätkin.. Vain perheeni tietää millainen oikeasti olen: epästabiili, ailahteleva, agressiivinen, vihan kyllästämä, ennakoimaton, maaninen, depressiivinen, heikko, helposti luhistuva, kykenemätön tuntemaan empatiaa, hullu.. Kirjallisuuden mukaan olen läheisriippuvainen tai läheisriippuvuudesta kärsivä.

Viimeiset 3 vuotta ovat olleet helvettiä. Minusta on tullut päivä päivältä “hullumpi”, agressiivisempi ja erittäin epästabiili ja ailahtelevainen. Jostain syystä ongelmat puskevat pintaan juuri nyt. Olen tullut tien päähän ja koen vahvasti että on aika lopettaa tämä hulluus ja saada nuppi kuntoon. Nyt on korkea aika jos haluan että perheeni pysyy kasassa. Perheeni on nimittäin tässä se joka kärsii eniten, erityisesti vaimoni ja nuorin pojistani. Tämä kaikki masentaa minua, latistaa, demotivoi. Lohtuni on se että olen erittäin tavoitteellinen ja yritteliäs ja olen ennenkin kyennyt saavuttamaan tavoitteeni. Tiedän että paranen tästä.

Aloitin kirjoittamaan tätä blogia koska kirjoittaminen auttaa minua jäsentämään ajatuksiani ja se toimii ongelmieni kanavointikeinona. Kirjoittaminen helpottaa, samoin kuten musiikki. Tahdon myös tallettaa ajatukseni myöhempää tarkastelua varten ja siihen blogi tarjoaa huomattavasti paremmat edellytykset kuin kynä ja paperi. Lisäksi olen oikein iloinen jos kokemukseni ja ajatukseni voisivat olla avuksi jollekin toiselle samoista ongelmista kärsivälle.

Tervetuloa vielä kerran mukaan seuraamaan ajatuksiani. Tarinani ei ole sensaatiomainen mutta karu ja ikävä. Se kertoo pienestä pojasta joka menetti lapsuutensa alkoholismista kärsivän isän ja kivisydämmisen äidin rinnalla. Se kertoo pojasta joka eksyi elämässä ja menetti otteensa enkelin kädestä, pojasta joka kasvoi pelossa ja ahdistuksessa. Tarinaani mahtuu kivojakin juttuja mutta pääasiassa se on ikävä. Minua jollain tapaa helpottaa tuoda se esille.

Tämä oli intro tarinaani ja pieni katkelma nykyhetkestä. Lisää seuraa jatkossa, mutta lähdetään aluksi liikkeelle siitä mistä kaikki tämä paska alkoi. Mutta siis seuraavalla kerralla.