Läheisriippuuuden Määrittely Tommy Hellstenin Kirjasta Virtahepo Olohuoneessa
Jatketaan samalla linajalla eli Tommy Hellstenin kirjan “Virtahepo olohuoneessa” arviointia ja referointia. Aiemmin olen peilannut kirjan teoreettisia selityksiä omaan elämääni empiriassa, mutta tällä kertaa ajattelin pysytellä pelkässä teoriassa. Läheisriippuvuus on abstrakti termi ja laaja kokonaisuus joten sen määrittely on olennaista jotta koko oppi otetaan edes tosissaan. Katsotaan miten Hellsten sen määrittelee ja mitä itse siitä olen mieltä. Huomioidaan jo tässä vaiheessa että itse en ole mikään asiantuntija tällä alalla, olen bitti-niilo, en edes puoskari.
Hellstenin mukaan läheisriippuvuus syntyy traumaattisen kokemuksen myötä silloin kun siihen liittyy vanhemmuuden puuttuminen. Hellsten tarkoittaa vanhemmuuden puuttumisella lähinnä sitä että isä ja äiti ovat kykenemättömiä syystä tai toisesta “olemaan läsnä” lapselle, ei siis orpoutta. Esimerkiksi isä ei kykene olemaan läsnä lapselle jos hän on voimakkaasti kiinni alkoholissa. Samoin äiti voi olla kykenemätön olemaan läsnä jos hän on kiinni alkoholistin hoitamisessa. Näin lapsi jää tunteidensa kanssa “oman onnensa” nojaan.
Läheisriippuvuus tulee englanninkielisestä termistä co-dependency eli kanssariippuvuus. Termi sai alkunsa Yhdysvalloissa alkoholistien hoidon piirissä kun huomattiin että jotkut alkoholistien läheiset “sairastuvat kanssa”. Hoitoa saivat aluksi ihmiset jotka luettiin ryhmään “aikuiset alkoholistien lapset” mtuta myöhemmin hoitoon hakeutui myös ihmisiä joiden perheissä esiintyi esimerkiksi insestiä, mielisairautta, ahdasmielistä uskonnollisuutta, työnarkomaniaa ja väkivaltaisutta.
Hellsten määrittelee läheisriippuvuuden suomeksi seuraavasti:
“Läheisriippuvuus on sairaus tai sairauden kaltainen tila, joka syntyy kun ihminen elää jonkin hyvin voimakkaan ilmiön läheisyydessä eikä kykene käsittelemään tätä ilmiötä persoonallisuudessaan vaan sopeutuu sen olemassaoloon”.
Määritelmä pitää sisällään viisi elementtiä joista läheisriippuvuus rakentuu:
- voimakas ilmiö
- ilmiön läheisyys
- kykenemättömyys käsitellä ilmiötä
- sopeutuminen
- sairaus tai sairauden kaltainen tila
Täytyy myöntää että minulle nämä viisi läheisriippuvuuden muodostavaa tekijää ovat varsin abstrakteja. Ymmärrän toki mitä Hellsten noilla tarkoittaa mutta määritelmänä tämä on jokseenkin löyhä. Ehkäpä läheisriippuvuuden määrittely onkin vaikea tehtävä koska ilmiönä läheisriippuvuus on erittäin monisyinen. Olen miettinyt millä perusteella minun voisi sanoa olevan läheisriippuvainen sen sijaan että toteaisi minun olevan “jotenkin muuten vinksahtanut”? Mikä on se peruste jolla minun voidaan olevan läheisriippuvainen? Ehkäpä sitä ei oikein koskaan voi eksaktisti perustella mutta jokin selitys käyttäytymiselle toki on oltava.
Näin Hellsten siis määrittelee termin “läheisriippuvuus”. Jatkan seuraavassa postauksessa läheisriippuvuuden tuntomerkeistä. Nyt on aika mennä nukkumaan..
Gute Nacht!
Moikka taas,
mielenkiinnolla odotan jatkoa. Itse määrittelen läheisriippuvuuteni (kirjojen kautta) siten, että olen olemassa vain kun hoidan muita. Ja niitä hoidettavia piisaa, ovat lapsetkin todenneet;)
Meri-Tuuli
syyskuu 30, 2007
Peppin määritelmä osuu yhteen Meri-Tuulin kanssa.
Oman olemassaolon edellytys on olla jollekin
muulle jotain. Olla välttämätön. Riiputtava.
Maksan muiden velat = jäävät kiitollisuudenvelkaan jka
rahavelkaan. Hoidan muiden hommat. Jäävät palveluksen
velkaa jne.
Ja samalla olen itse ihan sairas. Alkoholi ja
työnarkomania vaivaavat.
Sellaista se on. Olla riippuvainen ja tehdä
riippuvaiseksi.
P
Peppi
lokakuu 1, 2007
Terve,
kiitos kommenteista!
Meri-Tuuli: yhdyn määritelmääsi. Minussa tuo näkyy erityisen hyvin kotona, painota kotona. On aivan ihmeellistä että töissä olen esimiesasemassa, kohtalaisen autoritäärinen ja erittäin määrätietoinen. Olen edellyt työurallani nopeasti ja minun sanallani on merkitystä. Kaikki muuttuu täysin toiseen äärilaitaan kun avaan koti-oven. Minusta tulee 5-vuotias pieni poika joka odottaa käskyjä ja pelkää hylkäämistä ja negatiivista palautetta. Kiukuttelen ja haen hyväksyntää. Pompin kuin apina edestakaisin ja oikein esitän säälittävää. Ihan uskomatonta.. etenkin sen vuoksi että tiedostan kaiken tämän. Kotona ollessani siis elän perheelleni arvostamatta tippaakaan omaa elämääni. Kodin ulkopuolella toinen minäni astuu esiin rinta rotingilla.
hostileland
lokakuu 4, 2007
Äh.. painoin liian nopeasti tuota “submit”-nappulaa..
Peppi: tutulta kuulostaa. Minulla on kaiken aikaa olo että olen toisten palvelija kotona, ja vaikka tiedostan sen, en osaa asettaa omalle elämälleni merkitystä niin että vaikka pitäisin omasta itsestäni huolta.
Tää on ihan perseestä. Vituttaa olla tällainen mutta tästä on aika vaikea päästä pois. Tie on pitkä ja kivinen.
Tsemiä ja kannustusta teille, Meri-Tuuli ja Peppi!
hostileland
lokakuu 4, 2007
Läheisriippuvuus kulkee suvuttain. Käyttäytymismallit on opittu siis jossain historian hämärissä ja niitä jatketaan omassa elämässä. Aina riippuvuuden laukaisijana ei ole alkoholisti. Riippuvuuden aiheuttajaksi tarvitaan joku voimakas ilmiö, jota yleisillä käyttäytymismittareilla ei voi pitää normaalina. Lähesriippuvuuteen kuuluu myös aina mukaan paljon valehtelua ja kieltämistä, jotka nekin vaikka usein ovat räikeitä käyttäytymismuotoja selitetään parhain päin ja perheenjäseniä kehoitetaan olemaan heiluttamatta venettä, pakottamalla ruotuun, uhkaamalla hylkäämisellä, manipuloinnilla ja lupaamalla esim. rahaa. Valta kuuluu aina mukaan ja jokaiselle perheenjäsenelle on luotu roolit ettei laiva pääse keikkumaan. Kun tällainen saa jatkua vuosia/vuosikymmeniä niin siinä mukanaolijoilta häviää käsityskyky millaista on toimia terveesti perheyhteisössä ja he alkavat pitää sairasta järjestelmää oikeana
käyttäytymisenä. Perheenjäsenten oman identiteetin rakentuminen pysähtyy, koska sairaassa yhteisössä ei anneta tilaa tällaiselle ylellisyydelle. Siitä johtuu, että aina seuraava sukupolvi tekee samat virheet läheisriippujien suvuissa. Usein perheenjäsenten normaaliroolit kääntyvät ylösalaisin ja lapset ottavat tehtäväkseen hoidella tärkeitäkin asioita ja jos näin käy niin hälytyskellojen pitäisi alkaa soimaan, silloin väärät käyttäytymismallit ovat jo täyttä totta ja kehitys menossa metsään.
Miten kierteen sitten saisi katki? Useimmiten siihen tarvitaan kriisi, jonkun perheenjäsenen oma henkilökohtainen tai sitten vaan yhden mitta on tullut täyteen. Hän on tiedostanut tilanteen ja alkaa ottaa eroa, sekä fyysistä että henkistä. Vene alkaa heilua uhkaavasti tässä vaiheessa. Se joka irtiottoa tekee, joutuu syytösten kohteeksi. Häntä saatetaan pitää tasapainottomana, epäempaattisena (vaikka olisi hoidellut pelkästään muiden asioita)kylmänä ja itsekkäänä. Pitää muistaa että läheisriippuvuutta sairastavissa perheissä omaa minää ei saa olla. Se joka lähtee on kaikkein kovimmilla ja tuen ja avun etsiminen itselleen on todella suotavaa, koska usein juuri se lähtijä ei ole toisilta apua oppinut pyytämään. Jos altistuminen riippuvuuteen on kestänyt vuosia, tietää se lähtijälle vuosien selvittelytyötä ja oman minän rakentamista. Siitä selviää jos tavoitteena on normaalin omannäköisen elämän eläminen, mutta voi mennä pahastikkin harhaan jos tavoitteena on vain utopistinen onnelisuuden olotila. Sitähän ihmisen elämä ei pelkästään ole, mutta se eiole myöskään sairasta riippuvuutta jostain toisesta, olivatpa tavoitteet yhteiseen hyvään kuinka moraalisesti korkeat.
himpula
heinäkuu 7, 2008
Tuo teksti sai minut mietteliääksi
ja hyvin vakuuttuneeksi läheiseni läheisriippuvuudesta.
Vanhempien alkoholi ongelmalla
on hintansa.
Taina
huhtikuu 24, 2009